RSS

Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2012

14. vuorokausi

Ilona on viettänyt rauhallista aikaa, mitään ulkoisiahan merkkejä ei suoranaisesti ole nähtävissä, mutta Ilona on hyvin lempeä ja rauhallinen, nisät ovat ruusunpunaiset ja vatsa ehkä hieman pullottaa, joten toiveita on hyvistä merkeistä, koska on muistelen Ilonan aikaisemman tiineyden alkumerkit melko samanlaisiksi.

Kahtena ensimmäisenä viikkona on Ilonaa pidetty muutenkin melko rauhallisesti ja turhan raisut lenkit on jätetty pois. Nyt kun kaksi ensimmäistä viikkoa on takana voi Ilona palata melko normaaliin elämään, kunnes vauvamasu alkaa kasvaa.

Ensiviikolla tiedossa on ensimmäisiä masukuvia, jos kaikki menee hyvin.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Ensimmäinen viikko takana

Meillä on viimein aloitettu rauhallinen odotus ja on aikaa omille ajatuksille, sekä Ilonan hyvänä pitämiselle.

Olen alkanut kokoamaan Ilonan äitiyspakkausta jo aiemmin, mutta, ennen kuin alamme suurempiin hankintoihin, osottelemme ensin varmistusta tiineydestä.

Ilona on ollut tämän ensimmäisen viikon rauhallinen ja leppoisa, toivottavasti se enteilee hyvää 😉

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 20/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Ilona & Gav

Miksi tämä yhdistelmä?

Olen pyrkinyt etenemään maltillisesti ja uskon, että parhaaseen lopputulokseen on mahdollisuus, kun antaa aikaa. Olen ollut aktiivisesti rodun parissa lähes 13 vuotta, kokenut uusia asioita, saanut tietoa sekä neuvoa, tutustunut upeisiin ja taitaviin ihmisiin, jotka ovat jaksaneet auttaa.

Lähtö kohta pentuetta suunnitellessa on luonnollisesti saavuttaa sellaisia pentuja, joita itse itselleni haluaisin, tinkimättä rotuominaisuuksista, luonteesta, terveydestä. Olen saanut seurata emän Ilonan ensimmäisen pentueen kehittymistä ja päässyt ns. rodun ytimeen. Kun ystävieni avustuksella sopiva sulhasehdokas ensimmäiselle pentueelle löytyi, en voinut ummistaa silmiäni. Tässä se on, 10 vuoden haave, unelma ja tavoite. Yhdistelmässä kohtaavat ja täydentyvät monet asiat, joita pidän tärkeinä ja tavoittelemisen arvoisina. Toivomme parasta 🙂

Haluan syvästi ja suuresti kiittää Tarja Hovilaa (Adamant’s) & Antti Hokkasta (Glamorly) joiden vilpittömällä avulla, tiedoilla ja taidoilla, tämä mahdollisuus on nyt saavutettavissa! Thank you for this Tarja, Antti, Bob & Frances!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 18/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Juoksun 13. päivä… siemennyspäivä

Heräsin jo aamuyöstä tiirailemaan, missä kallisarvoinen pakettimme mahtaa kulkea 😉 se oli juuri lähtenyt belgiasta eteenpäin. Uni ei oikein malttanut tulla, vaan pyöriskelin koko aamun ja odotin kellon kulkua. Minun oli määrä aamulla soittaa vielä kuljetus firmalle ja varmistaa, että voin hakea paketin Vantaalta itse. Samalla hetkellä huomasin, että paketti oli saapunut suomeen turvallisesti klo 7:35.

Lähdimme koti Vantaata klo 8:30, kauniissa aurinkoisessa aamu säässä 🙂 Päätin matkalla vielä soitella Mäntsälään ja kertoa paketin saapuneen ja meidän olevan matkalla. Elämä voi muuttua… sain Mäntsälästä uutisia, että Merja voikin siementää Ilonan. Mikä suuri huokaus ja onnen päivä, totaalista auringonpaistetta tähän projektiin. Iloisin mielin suuntasin Vantaalle, jossa pientä shoppailu ja sen jälkeen noutamaan kallisarvoista pakettia. Saatuani paketin käteen, mietin mielessäni, että tästä en hevillä luovu ;D

Nokka kohti Mäntsälää, jonne saavuimme ajoissa. Ilonalle suoritetaan siemennys tuorespermalla suoraan kohtuun, sen sijaan, että se laitettaisiin vain emättimeen ja annettaisiin siittiöiden löytää tiensä perille. Tämä keino on edellistä huomattavasti varmempi tapa ja mahdollistaa myös sen, että siemennys voi tapahtua hieman myöhemmin. Ilona sai muutaman rauhoittavan piikin ja antoikin muuten hyvin kiltisti suorittaa toimeenpiteen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta tähän erikoistunutlääkärimme Merja hoiti homman hienosti loppuun. Kaikki on viimein onnistunut hienosti ja pienen pienet Gav:n uimarit ovat nyt istutettu Ilonan kohtuun, jäämme odottamaan haikaraa 😉

Tähän projektiin on nyt sidottu aika, rahaa, ystävien apua, mutta ennen kaikkea tunnearvoa! Minulla on erittäin vahva tunneside tähän projektiin ja toivon sen todella onnistuvan. Mietin monesti, että yksin olisin saattanut luovuttaa, onneksi minulla on tukijoukkoja, mutta mitä minä en tämän unelman eteen tekisi? Kaikki on annettu, mitä on voitu 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Juoksun 12. päivä

Näitä asioita kirjoitellessa joutuu välillä ihminen aika koville, mutta kova on kuorikin ja periksi ei anneta. Projektiin on sisältynyt runsaasti ylimääräisiä yllätyksiä, haasteita ja enemmän tai vähemmän paniikkia… no hätä, normal panic ;D

Lähdimme Ilonan kanssa edellisenä päivänä ajamaan kohti Turkua, tarkoituksena viettää siellä 3 päivää, ottaa muutama proge ja viimeisenä päivänä suunnata siemennykseen Mäntsälään ja sieltä kotiin. Edellinen perjantai otti hieman koville, mutta sitä ei voi edes vertailla tähän päivään.

Heräsin aamulla 7:30 ja suuntasimme Turussa proge testin ottoon. Testin jälkeen suuntasin ystäväni luokse kylään, mutta ennen kuin ennätin mihinkään sain viestin, että sähköpostien kanssa on ollut ongelmaa ja pitää varmistaa Englantiin, että siemenien lähettäminen ja kerääminen onnistuu tänään maanantaina. Ei muuta kuin tekstiviestiä menemään ja pienet paniikit läpi, onneksi tämän osion onnistuimme ratkaisemaan lopulta avustuksen voimin melko kevyesti.

Uutta vastoinkäymistä odotellessa puhelin soi… Ilonan proge on 14. Ei voi olla totta, se pitäisi saada siemennettyä huomenna tiistaina, keskiviikko ei enää käy. Mitä teen, kukaan ei ole siementämässä huomenna. Nyt pitää hetki hengitellä ja miettiä. Onneksi minulla on sellainen voimaporukka puskemassa ja auttamassa eteenpäin, että ei me kyllä vielä luovuteta 😉 Hämmentyneenä ja mieli maassa soitin Mäntsälään. Oli vaikea vältellä stressireaktioita ja ääni väristen selitin tilanteen. Voi sitä helpotuksen huokausta, kun Mäntsälä ilmoittaa, että siemennys huomenna tiistaina onnistuu. Oikeastikko, ei oo totta, ihan oikeesti? meillä on sittenkin mahdollisuus.

Päivällä jäimme nyt hieman kevyemmin mielin odottelemaan viestiä Englannista, koska paketti lähtee ja milloin saamme seurantakoodin. Piti vielä suomen puolella hoidella muutamia asioita kuljetuksen kanssa, tulisin noutamaan itse siemenet Vantaalta, jotta ne varmasti ovat saatavilla, kun suuntaamme Mäntsälään tiistai päivänä. Silloin kun joku tökkii, niin sehän sitten monesti tökkii aivan joka asiassa ja nyt alkoi tökkiä puhelin. Puhelimeni huusi usb johdon vikaa hurjana, sammutteli itseään, samalla kun minun piti seurata puhelimen kautta sähköpostia ja odotin muutamaa tärkeää puhelua. Eihän tässä ollutkaan muuta tekemistä kun suunnata puhelimenostoon.

Onneksi illalla oli tiedossa yhteiden tuskan jakamista ja saman henkisten ajatusten läpi käynti, loistoseurassa. Koko projektin toinen henki ja elämä. Sain hetkeksi unohtaa vaikeudet ja keskittyä vain ”voittoon”. Kävimme läpi Crufts näyttelyn kuvia edelliseltä viikonlopulta, kerta toisensa jälkeen upeita rotumme edustajia, tuttuja ja vieraita. Sain myös ihailla tulevan sulhasen menetystä, sijoittuen PARAS UROS 2 sijalle, rodumme edustajia Englannissa oli 188 🙂 Ilta vierähti hetkessä teekupin äärellä, tunsin helpotusta, naurua ja iloa pitkästä aikaan. Samalla seurasimme innolla paketin etenemistä maailmalla. Unelmani on lähempänä kuin koskaan, toivottavasti tämä vielä palkitaan 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Juoksun 8. päivä

Kävin eilen ottamassa eläinlääkärillämme ensimmäisen Progesteroni-testin ja tänään tulokset saapuivat 2,69. Etenee sopivaa vauhtia, vielä saa jännätä tilannetta, sillä seuraava proge testi otetaan maanantaina Turussa, jonne matkustan sunnuntaina. Alunperinhän toiveissani oli, että koko homma olisi suoritettu siellä, suureksi surukseni asia ei todellakaan mennyt niin.

Soittaessani proge tulosta Mäntäsälään sain tietää, että eläinlääkärimme on koko ensiviikon sairaslomalla. Siinä kohtaa viimeviikon tunnelmat alkoivat palautua ja mietin, nytkö se taivas putoaa päälle? Neljästä vaihtoehdosta minulla on siis käytettävissäni 1, siis 1, ei enää varasuunnitelmia… ota tai jätä. Tämän on parasta olla tarkoitettu menemään näin ja jos vastoinkäymisistä seuraa jotain hyvää, odotukseni alkavat olla melko suuret 😉

Piti kyllä soittaa pari terveyttävää puhelua, laskea kymmeneen, kävellä muutama rinki epätoivoisena, kunnes pakotin itseäni nostamaan pääni ylös, tartutaan nyt tähän mitä on käytettävissä. Periksi ei anneta ja aina on toivoa, niin kuan on toivoa kun jaksaa yrittää ja me yritämme 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

1.3.2012 lähtölaskenta alkaa…

Ilonan juoksu odotettiin alkavaksi helmikuun lopulla / maaliskuun lopulla, mutta juoksua odotellessa sain myös jännittää, että alkavatko juoksut sellaiseen aikaan, että mahdollisuus saada siemeniä kyseisestä uroksesta suomeen on otollinen. Välillä olin jo sortua malttamattomuuteen, mutta tässä kohtaa ei auttanut kuin odotella, mitä tuleman pitään.

Kun Ilona alkoi tiputtaa, kaksi päivää ajattelin, että entäs jos vain luulen, ei tämä näin vaikeaa ole aikaisemmin ollut, entäs jos se ei olekkaan vielä juoksu. Piti odottaa muutama päivä ennen kuin uskalsin edes ääneen sanoa, kyllä juoksu on alkanut :))) syvä huokaus ja kirjettä rustamaan englantiin, sekä asioiden järjestelyä.

Asioiden ei ole tapana mennä aina suunnitelmian mukaan, ei tälläkään kertaa. Aikaisempien kokemuksien jälkeen olen myös huomannut, että pienet vastoinkäymiset  saattavat lopulta tuoda onnea, toivotaan, että tästä todella seuraa vielä jotain onnellista. Liian helpolla ei ainakaan olla päästy.

Kun Ilonan juoksu alkoi, Suomessa 2 siementävää eläinlääkäriä olivat viikon lomalla, vähintään, haukoin henkeäni ja ajattelin, tämä ei voi olla totta, on se? mitä nyt? etenin suunnitelmista A, suunnitelmaan B ja siitä C:n ja välillä taas B:hen. Nämä loput 2 eläinlääkäriä olivat paikalla jos olivat tai vain muutaman päivänä? tämähän oli suorastaan arpapeliä. Mielessäni jo pyöri, että miten muut onnistuvat siementämään narttunsa, jos tämä on todella näin tuurista kiinni, tarvittiin jo onnea selvitäkseen tässä. Tässä kohtaa en tuntenut olevani lainkaan onnekas, mutta jos jotain onnen murusia tilanteesta löysin, niin parhaat päivät ainakin osuvat viikolle.

Onneksi asioiden selvittäminen englanninpäässä sujui hyvin ja pikkuhiljaa sirpaleista alkoi kasaantua jotain kokonaisempaa. Monena päivänä soittelin ympäriinsä selvittämässä asioitani ja purkautumssa ystävilleni. Ihme kyllä hetkittäin osasin jopa tyyntyä kotona ja olla ajattelematta asiaa.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Ensiaskeleet…

Vuodesta 1999 tähän vuoteen 2012 on ollut pitkä tie, tarinaa riittäisi kerrottavaksi vaikka kuinka paljon. Kunhan pääsemme eteenpäin, tulen varmasti kertomaan ja pohtimaan näitä tarkemmin oikealla hetkellä.

Tällä hetkellä otan kuitenkin uudenlaisia ensiaskeleita, melkein samoin tuntein kuin ensimmäiset ensiaskeleet rodun parissa 13 vuotta sitten, mutta nyt paljon varmempana, kokeneempana ja intohimoa täynnä, minulla on päämääriä, en enää vain harhaile uteliaana. Nämä ensiaskeleet eivät ole olleet yhtä helppoja kuin aikaisemmat. Kokemus tuo myös riskejä ns. tieto lisää tuskaa 🙂 On onni kuitenkin, että näitä ensiaskeleita on ollut tukemassa mitä parhaimmat tukijoukot. Juuri silloin kun tunnen harppovani tyhjään, olen saanut ojentavan käden. Yhteistyön helmiä 🙂

Muutamien vuosien ajan on rakentunut entistä vahvempi mielikuva päämääristäni ja siitä mitä haluan Adatza’s nimen edustavan, arvostan kovasti tunteitani kohdatessani rodun ensikerran, en halua koskaan kadottaa sitä tunnetta, sitä ”ensi rakastumista”, arvostan paljon pitkän linjan kokeneita kasvattajia ja rodun kotimaata. Olen kuitenkin saanut lisää eväitä ja myös uusia näkemyksiä ja uskon, että uskaltamalla luottaa omiin vaistoihini, kantaa mukanani jotain vanhaa ja jotain uutta, pääsen eteenpäin. Haluan myös kannustaa avoimuuteen ja yhteistyöhön, hyvä ja luottamuksellinen yhteistyö voi poikia lukemattomia mahdollisuuksia monille ihmisille, se ei todellakaan ole aina pois vain muilta. Kiitos kaikille ihanialle yhteistyömahdollisuuksille.

Nämä ajatukset kulkevat blogin mukana ja tulen niitä avamaan enemmän myöhemmin, nyt käymme välillä itse asiaan 😉

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Matkalla pentulaatikkoon!

Tämä blogi kurkistaa 13 vuotta haaveena ja työnalla olleeseen projektiini, minun pentulaatikkoni sisältöön.

Matkalla kohti pentulaatikkoa on koettu monenlaisia kokemuksia ja tarinoita. Olen lähtenyt alkutekijöistä vuonna 1999, jolloin minua on ohjannut vain päälipuoliset tuntemukset ja palava into tutkia lisää tätä mielenkiintoista rotua ja eläintä: koiraa. Sitkeys ja tiedonhalu ovat vieneet eteenpäin ja johtaneet yhdestä asiasta toiseen. Alkuaskeleet ovat olleet hyvin vihreitä ja uusien asioide kohtaaminen nöyrää ja kuuliaista.

Olen saanut kokoajan seurata ja oppia upeilta ihmisiltä arvokkaita asioita, sekä kasvaa ihmisenä. Pienin, mutta varmasti vankoin askelin olen edennyt eteenpäin, luonut oman polkuni ja tavoitteeni. Tehnyt yhteistyöstä erilaisten ihmisten kanssa ja samalla imenyt itseeni kaiken sen mitä matkallani tarvitsen.

Olen saanut ympärilleni ihanan ja luotettavan ystäväpiirin, joiden tuki ja apu on korvaamatonta. Rahalla ei voi mitata niitä asioita, mutta antamalla luottamusta, saa jotain arvokkaampaa. Saa sellaisen verkoston ja apuvälineen näidenkin asioiden kanssa elämiselle, ettei mikään voi lannistaa tai estää toteuttamasta näitä palavia unelmia.

Kiitos kaikille matkalla mukana olleille ja tervetuloa tutustumaan pentulaatikkoomme!

– Krista Illikainen & team Adatza’s –

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 08/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa