RSS

Päivittäiset arkistot: 13/03/2012

Juoksun 13. päivä… siemennyspäivä

Heräsin jo aamuyöstä tiirailemaan, missä kallisarvoinen pakettimme mahtaa kulkea 😉 se oli juuri lähtenyt belgiasta eteenpäin. Uni ei oikein malttanut tulla, vaan pyöriskelin koko aamun ja odotin kellon kulkua. Minun oli määrä aamulla soittaa vielä kuljetus firmalle ja varmistaa, että voin hakea paketin Vantaalta itse. Samalla hetkellä huomasin, että paketti oli saapunut suomeen turvallisesti klo 7:35.

Lähdimme koti Vantaata klo 8:30, kauniissa aurinkoisessa aamu säässä 🙂 Päätin matkalla vielä soitella Mäntsälään ja kertoa paketin saapuneen ja meidän olevan matkalla. Elämä voi muuttua… sain Mäntsälästä uutisia, että Merja voikin siementää Ilonan. Mikä suuri huokaus ja onnen päivä, totaalista auringonpaistetta tähän projektiin. Iloisin mielin suuntasin Vantaalle, jossa pientä shoppailu ja sen jälkeen noutamaan kallisarvoista pakettia. Saatuani paketin käteen, mietin mielessäni, että tästä en hevillä luovu ;D

Nokka kohti Mäntsälää, jonne saavuimme ajoissa. Ilonalle suoritetaan siemennys tuorespermalla suoraan kohtuun, sen sijaan, että se laitettaisiin vain emättimeen ja annettaisiin siittiöiden löytää tiensä perille. Tämä keino on edellistä huomattavasti varmempi tapa ja mahdollistaa myös sen, että siemennys voi tapahtua hieman myöhemmin. Ilona sai muutaman rauhoittavan piikin ja antoikin muuten hyvin kiltisti suorittaa toimeenpiteen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta tähän erikoistunutlääkärimme Merja hoiti homman hienosti loppuun. Kaikki on viimein onnistunut hienosti ja pienen pienet Gav:n uimarit ovat nyt istutettu Ilonan kohtuun, jäämme odottamaan haikaraa 😉

Tähän projektiin on nyt sidottu aika, rahaa, ystävien apua, mutta ennen kaikkea tunnearvoa! Minulla on erittäin vahva tunneside tähän projektiin ja toivon sen todella onnistuvan. Mietin monesti, että yksin olisin saattanut luovuttaa, onneksi minulla on tukijoukkoja, mutta mitä minä en tämän unelman eteen tekisi? Kaikki on annettu, mitä on voitu 🙂

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Juoksun 12. päivä

Näitä asioita kirjoitellessa joutuu välillä ihminen aika koville, mutta kova on kuorikin ja periksi ei anneta. Projektiin on sisältynyt runsaasti ylimääräisiä yllätyksiä, haasteita ja enemmän tai vähemmän paniikkia… no hätä, normal panic ;D

Lähdimme Ilonan kanssa edellisenä päivänä ajamaan kohti Turkua, tarkoituksena viettää siellä 3 päivää, ottaa muutama proge ja viimeisenä päivänä suunnata siemennykseen Mäntsälään ja sieltä kotiin. Edellinen perjantai otti hieman koville, mutta sitä ei voi edes vertailla tähän päivään.

Heräsin aamulla 7:30 ja suuntasimme Turussa proge testin ottoon. Testin jälkeen suuntasin ystäväni luokse kylään, mutta ennen kuin ennätin mihinkään sain viestin, että sähköpostien kanssa on ollut ongelmaa ja pitää varmistaa Englantiin, että siemenien lähettäminen ja kerääminen onnistuu tänään maanantaina. Ei muuta kuin tekstiviestiä menemään ja pienet paniikit läpi, onneksi tämän osion onnistuimme ratkaisemaan lopulta avustuksen voimin melko kevyesti.

Uutta vastoinkäymistä odotellessa puhelin soi… Ilonan proge on 14. Ei voi olla totta, se pitäisi saada siemennettyä huomenna tiistaina, keskiviikko ei enää käy. Mitä teen, kukaan ei ole siementämässä huomenna. Nyt pitää hetki hengitellä ja miettiä. Onneksi minulla on sellainen voimaporukka puskemassa ja auttamassa eteenpäin, että ei me kyllä vielä luovuteta 😉 Hämmentyneenä ja mieli maassa soitin Mäntsälään. Oli vaikea vältellä stressireaktioita ja ääni väristen selitin tilanteen. Voi sitä helpotuksen huokausta, kun Mäntsälä ilmoittaa, että siemennys huomenna tiistaina onnistuu. Oikeastikko, ei oo totta, ihan oikeesti? meillä on sittenkin mahdollisuus.

Päivällä jäimme nyt hieman kevyemmin mielin odottelemaan viestiä Englannista, koska paketti lähtee ja milloin saamme seurantakoodin. Piti vielä suomen puolella hoidella muutamia asioita kuljetuksen kanssa, tulisin noutamaan itse siemenet Vantaalta, jotta ne varmasti ovat saatavilla, kun suuntaamme Mäntsälään tiistai päivänä. Silloin kun joku tökkii, niin sehän sitten monesti tökkii aivan joka asiassa ja nyt alkoi tökkiä puhelin. Puhelimeni huusi usb johdon vikaa hurjana, sammutteli itseään, samalla kun minun piti seurata puhelimen kautta sähköpostia ja odotin muutamaa tärkeää puhelua. Eihän tässä ollutkaan muuta tekemistä kun suunnata puhelimenostoon.

Onneksi illalla oli tiedossa yhteiden tuskan jakamista ja saman henkisten ajatusten läpi käynti, loistoseurassa. Koko projektin toinen henki ja elämä. Sain hetkeksi unohtaa vaikeudet ja keskittyä vain ”voittoon”. Kävimme läpi Crufts näyttelyn kuvia edelliseltä viikonlopulta, kerta toisensa jälkeen upeita rotumme edustajia, tuttuja ja vieraita. Sain myös ihailla tulevan sulhasen menetystä, sijoittuen PARAS UROS 2 sijalle, rodumme edustajia Englannissa oli 188 🙂 Ilta vierähti hetkessä teekupin äärellä, tunsin helpotusta, naurua ja iloa pitkästä aikaan. Samalla seurasimme innolla paketin etenemistä maailmalla. Unelmani on lähempänä kuin koskaan, toivottavasti tämä vielä palkitaan 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13/03/2012 Kategoria/t: Ei kategoriaa