RSS

Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2013

Märkäkohtu… Petollinen vieras

Ajattelin kirjoittaa hieman omakohtaisia kokemuksia minulle tällä hetkellä ajankohtaisesta ja muuten melko yleisestä narttujen vaivasta.

LAUANTAI:
Ada alkoi vuotaa rusehtavan punertavaa vuotoa lauantai iltana. Sillä oli vielä jalan vuoksi antibioottikuuri kesken, joka päättyisi sunnuntai aamuna. Vuotoa tuli melko vähän, eikä hajua ollut vielä paljon, mietinkin, että onko muka juoksua tulossa. Ada putsaili runsaasti itseään, siihen oikeastaan ensimmäisenä havahduin.

SUNNUNTAI:
Sunnuntaina vuotoa tuli selkeästi enemmän, sellaisina pulpahduksina, hetkessä puhdas narttusuoja saattoi olla vuodon peitossa. Muuten Ada oli edelleen virkeä. Siinä vaiheessa, ehkä oli jo vähän semmonen olo, et meneeks tää ohi vai onko tää alkamassa ja mikä tää on?

MAANANTAI:
Maanantaina vuoto oli edelleen samanlaista, soittelin jo omalle lääkärille, että voiko olla joku hormoonihäiriö vai mikä, päätettiin vielä seurata tämän päivä. Adan tila oli lähes normaali, käytöksessä tai voinnissa en huomannut muutosta.

TIISTAI:
Tiistai aamuna tuumin, että kyllä täytyy nyt lähteä katsomaan, mikä siellä vaivaa. Klo 13:45 Ada ultrattiin ja kohdussa näkyi selkeästi makkarapötkön tapaisia möykkyjä, eli märkäkohtu. Ada sai antibiootti-piikin välittömästi ja suunkautta annettavan antibioottikuurin, leikkaus aika varattiin torstai aamulle klo 11:30. Samalla kuunneltiin sydäntä, kaikki vaikutti hyvälle.

Kokoajan Ada on ollu virkeä, juo hyvin, mutta ei liikaa, syö mielellään herkkuja, omaa ruokaakin jos sekoittaa jotain. Kuumetta ei myöskään ole. Hieman tiheämmin pyytää ulos, muuten on virkeä. Jalan vuoksi määrätty antibioottikuuri on varmasti auttanut asiaa, toivottavasti pärjäämme torstaihin. Onneksi vuotoa tulee ulos kokoajan, se helpottaa kohtua, haju on nyt jo selkeästi todella pahaa ja vuoto näyttää sulalta suklaalta!

KESKIVIIKKO:
Keskiviikko yö meni valvoessa, Ada kyllä nukkui välillä, mutta hetken kuluttua nuoli taas itseään ja pyysi ulos muutaman tunnin välein. Tarkkailin Adaa kokoajan, aivan kun se olisi hetken tärissyt. Aamuyöstä annoin antibioottia ja ruokaa, sitten se malttoi nukkua pidemmän pätkän. Olin jo kokoajan täysin valmis ajamaan maailman ääriin päivystykseen, jos jotain ilmenisi. Päivällä Ada oli aika pirteä, silti otettiin rauhallisesti kaikessa. Vuotoa tuli pulpahdellen paljon, onneksi Ada söi ja joi normaalisti, hetken tuntui kun sillä ei olisi mitään. Illalla pesin karvat ja nyytitin torstaita varten. Aloin katsella myös, että Adan vatsa on kummallisen iso, aivan kuin tiineällä nartulla, mutta tuumasin, että jos silmät harottaa. Keksimpä niin hyvän patentti vaipankin, että Ada nukkui koko yön, eikä vuoto tullut yhtään läpi housujen.

The TORSTAI:
Torstai aamuna Ada oli rauhallinen, ruokaa ei saanut enää syödä, mutta annoin antibiootin. Mieheni vei Adan leikattavaksi klo 11:30 ja minun oli määrä hakea 15:45. Lähdön hetkellä Adasta oli kuulemma huomattavissa hieman väsymystä.

Työpäivä tuntui pitkältä!!! Alustavasti oli sovittu, että jos tapahtuisi jotain todella ikävää, minulle soitettaisiin heti. Lähdin hakemaan Adaa ja mietin mikä minulla mahtaa olla siellä vastassa.

Häkistä pilkisti pystyssä oleva pää ja heiluva häntä. Ada oli hereillä ja halusi heti nousta, kun näki minut. Ada oli kuulemma hieman itkeskellyt ja ilmoittanut, että hän voisi jo kotiin lähteä täältä. Omin jaloin se nousi ja käveli autolle asti.

Leikkaus oli mennyt hyvin ❤ Adalta oli otettu ensin verikokeet, munuaisarvot ja verikokeet, jotka olivat priimat! Anestesia oli sujunut hyvin, eikä koko leikkauksen aikana ollut mitään ongelmia. Kohtu painoi 2,65kg… Ja jos normaali kohtu on lyjykynän paksuinen, niin tämä oli paksumpi kuin ihmisen käsivarsi! Ei oltu eläinlääkärissäkään nähty ihan heti tämän kokoista märkäkohtua, tämän kokoisella koiralla. Kohtu oli niin iso, että jos se ei olisi niin paljon vuotanut ulos, se olisi takuulla revennyt sisälle. Jo nyt oli pientä verivuotoa syntynyt ja hyytymiä, mutta onneksi ei pahempaa. Välittömästi kun kohtu saatiin ulos, veren vuotoa ei ollut enää. Nestettä Ada sai tiputettuna ja suoraan niskaan, sekä kipulääkettä.

Kotona Ada jatkoi nukkumista onnellisena. Ruoka ei oikein ole maistunut, mutta juo itsenäisesti. Kailuri ”Adan paras ystävä” on nyt ahkerassa käytössä jonkun aikaa, saapi nähdä mitä Ada siitä tuumaa.

PERJANTAI:
Torstai ilta meni levätessä, kuten monesti nukutuksen ja leikkauksen jälkeen koira on viluinen, saikin Ada nukkua talvimantteli ja peitto päällä. Takamuksesta ei ole toistaiseksi vuotanut enää mitään jämiä. Koko yön se nukkui kuin tukki, kuten emäntänin valvottujen öiden jälkeen. Aamulla se oli uninen, mutta kuitenkin jotenkin iloinen ja levollinen. Ruokaa meni valikoivasti.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Blogiin lisätty uusia kuvia

Nyt on viimein saatu blogiin lisättyä lokakuusta alkean uusia kuvia juttuihin, joista kuvat vielä puuttuivat 🙂

130

Pusi pusi

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 26/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Myydään yksi kappale pikkusiskoja

Myydään tai vaihdetaan 800 possunkorvaan yksi RIESA pikkusisko, siinä kunnossa kun se myynti/vaihto hetkellä on!

Toivoopi
Enya

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Estelle ja Enya ovat oikea juna & perävaunu. Onhan se kiva, että sisarukset puuhaavat keskenään, mutta Enya saa kyllä aimo annoksen ”sisar-rakkautta” ja hermojen kiristystä samassa paketissa.

Estelle on myös ainoa pennuista jolla ei ole vielä ollut juoksua, liekö syy siihen että vahaisaikuisuuden raja häämättää kaukana. Epäilen, että Estellelle ei edes tule murrosikään vaan se kuuluu jo ihan tuohon perusluonteeseen.

Otteita ja ajatelmia Estellen päiväkirjasta:

* Jos et näe jotain asiaa, kiipeä tarpeeksi ylös nähdäksesi se!

* Jos joku muu saa parempaa ruokaa, syö se parempi ruoka!

* Ulkoilu ja kuntoilu on sitä varten, että siellä kuntoillaan, eikä kävellä!

* Yksityisyys ja rauha… yliarvostettua!

* Miksi uida, kun voi lentää!

* Se mikä on muiden, on myös minun!

* Mamman harrastukset on munkin harrastukset!

* Turha miettiä kaksi kertaa ennen kuin käy tuumasta toimeen, kun voi miettiä yhden kerran hyvin ja toimia heti!

* Hyppypyppykoikkaloikka… Ihanin asia minussa on, et’ ihana olen vain mä. un pääni on täytetty kumilla ja häntä on vieteriä. Pienet pomput, suuret pomput on ne hauskoja. Vaan ihanin asia minussa on et’ oon mä ainoa. Et oooooon mä ainoa.

Olen saanut kuvia ja kuulumisia sisaruksista, varsin viehättävää nuorisoa 😉 viimeaikoina on ollut ainakin parturointia tiedossa ja muuta puuhaa.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Nyt on kalenteri avattu

Alkaa olla aika, että talviunilta pitäis herätä osittain täyttelemään kalenteria kevääksi ja kesäksi. Vaikka ollaan melko hiljaiselossa oltu useampi kuukausi, niin on niitä reissujakin keretty punoa.

Tälle vuodelle on varattu jo kaksi mökkiä, pari hotellia ja ompa jo yksi ulkomaanreissukin varmistunut 😉

Ajokilometrejä kerrytetään todennäköisesti aikalailla Suomen maata ristiin ja rastiin. Ennenkaikkea niitä kilometrejä kerrytetään hyvässä seurassa. Erityisen iloinen olen kasvattien kanssa suunnitelluista koitoksista, tiedossa on siis takuulla ikimuistoisia hetkiä ja naurua, paljon naurua 😉

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 23/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Vieraileva tähti

Saimme viikonlopun vierailevaksi tähdeksi Selman (Adatza’s Emporio She), joka onkin kovasti kehittynyt taas viime näkemän 🙂

Ensimmäisenä koko lauma sai hepulin, Enya esitteli kaikki mahdolliset lelut ja Estelle haastoi leikkiin minkä kerkesi. Indi raukka luuli varmaan lääkityksen hetkellisesti pettäneen kun springeri nahkoja näkyi joka paikassa 🙂

Selmalla on juuri juoksu, joten ehkä tämän innoittamana Estellekin aloittaa. Meinasimme laittaa vahingossa parikin kertaa juoksuhousut Ilonalle, jota luulimme Selmaksi… Vissiin jotain samaa näköä? 😉

Illalla oli tiedossa trimmausta ja turkinlaittia. Selma antoi puunata itsensä melko hyvin. Estelle joka ”rakastaa kaikkia toimenpiteitä” oli ensimmäisenä jonossa tähystämässä ja sabotoimassa joka tilanteessa.

Selmasta kuoriutui varsinainen kaunitar tai ainakin juuri sellainen jonka aikoinani tilasin, kun tämän pentueen saatoin alulle. Onneksi pidin pääni enkä lähettänyt sitä englantiin tai myynyt kovin kauas 🙂

Viikonloppu meni nopeasti, ikävä tuli kyllä meillä kaikilla kun Selma matkasi kotiin. Harmikseni jouduin käymään viikonloppuna töissä, joten kuvia en kerennyt saada ulkona, mutta saimme sisällä hellyyttäviä otoksia. Ehkä seuraavalla kerralla.

Onneksi kevät-kesällä tiedossa on yhteisiä reissuja 🙂

194

Selma 8 kuukautta

195

Selma 8 kuukautta

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 19/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Pennut 8. kuukautta

Nassikat täyttää tänään 8 kuukautta ja niin se vaan juniori ikä häämöttää. Pentu aika kaikkine ihanuuksineen sekä haasteineen on takanapäin ja suuntaamme teinien maailmaan.

Vieno (marraskuu), Sofi (joulukuu) ja Selma (tammikuu) ovat ensimmäisen juoksun pitäneet jo, Estelleä perässä odotellaan. Kaikki ovat kehittyneet hurjasti ja piirteet aikuistuneet.

Teinien päänmenoksi on myös suunniteltu kaikenlaista, kunhan nyt saadaan ensin vähän vielä harjoitusta.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 10/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Kevättä odotellessa

Olen ehdottomasti ollut aina ns. Uuden Vuoden ihminen, nautin suunnattomasti kun uusi vuosi alkaa ja on taas odottamista. Syksy tuntuu loppuvuoden kitkuttamiselta ja syksyllä 2012 onnistuin uuvuttamaan itseni täysin, olin totaalisessa tunnelissa. Olin aamusta iltaan väsynyt, kotona ei mikään onnistunut, mihinkään en voinut lähteä ja olisin voinut suoraan käydä talviunille. Joulukuun puolessa välissä alkoi pieni askelin helpottaa, mutta vasta kun vuosi vaihtui tuntui siltä, että nyt alan taas elää. Vieläkin on useasti väsymys puuskia, pitäisi rutkasti vähentää kaikkea ja keskittyä olennaiseen.

Kevättä siis odottelen ja nautin aina kun kuukausi vaihtuu. Tänään luin juttuja, kun ystävät oli käyny koirauimalassa ja siitä sain inspiraation tutkailla missä olisi lähin koirauimala. Suureksi yllätykseksi Jyväskylässä on KoiraSportti koirauimala, enkä ole lainkaan tiennyt sen olemassaoloa. Olisi ihana uittaa koiria myös talvella, varsinkin nyt kun tätä nuorisoa piisaa. Niimpä meinasin koota 4-6 koiran porukan ystävien kera ja jospa tässä lähiaikoina pääsisimme suuntaamaan koirauimalaan 🙂

041

Hyvin mahtuu 3 springeriä pieneen koppaan

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Keräys talkoot

Olen jo pitkään miettinyt, että olisi kiva joskus kerätä erinäisiä tavaroita ja ruokia lahjoitettavaksi löytöeläinkotiin. Nyt sitten päätin käydä tuumasta toimeen ja ruveta pikkuhiljaa keräämään jotain, jonka voisi tammi-helmikuun vaihteessa toimittaa perille.

Mikäli kaapeissasi lojuu jotakin tarpeetonta sopivaa, nyt hyvä syy päästä eroon.

Puutelista:
* Tarvetta on tietenkin ruoalle, kelpaa siis koiranruoka sekä erityisesti kissanruoka.
* Tarvetta on myös kaikille alusille ja alusiksi kelpaaville matoille on menekkiä. (Ei haittaa vaikka olisi kulumaa tai reikiä).
* Kaikki elukka tavara.

Pienikin apu on suurta.

Ota yhteyttä jos haluat auttaa löytöeläimiä!

Voin noutaa tavaroita sitä mukaan kun niitä ilmoitellaan minulle!

krista.illikainen@gmail.com

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Paistaa se aurinko risukasaankin

Ada tosiaan matkasi klinikalle maanantaina ja oikeastaan siinä se päivä menikin. Tulo matkalla poikkesimme Pasin ristiäisissä ja veimme Sannalle, Wellulle ja Pasille tekemämme selviytymispaketin.

Tiistai aamuna oli ihana herätä, kun kaksi tummaa silmää tuijotti sängyn vierellä ja häntä alkoi vispata hurjana. Kävellessään se jo astui jalalla, oli paljon pirteämpi, rapsutteli itseään ja yritti itsepintaisesti kävellä mm. rappuja. Silloin ajattelin, että saimme Adan takaisin. Lääkkeet ovat hieman aiheuttaneet pahoinvointia, mutta muuten Ada toipuu hyvin.

Tänään aamulla soitin Adan näytteen viljelytuloksia. Näytteessä oli tulehdussoluja runsaasti, mutta kasvua ei näytteessä ollut, kuten yleensä ei näykkään. Kuurilla mennään ja 10 päivän kuluttua soittelen klinikalle, että jatketaanko antibioottia vielä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Ada parka sairastaa, häntä hellikäämme

Lauantai iltana kun saavuin kotiin mätsäristä, Ada oli aivan normaali iloinen itsensä. Myöhemmin illalla ennen nukkumaanmenoa se alkoi ontua ja lähes saman tien muuttui kolmijalkaseksi.

Sunnuntai aamuna tilanne ei varsinaisesti ollut pahempi, mutta ei milliäkään parempikaan. Ada oli täysin kolmijalkainen kaikkialla, sinnikkäästi se könkkäsi kolmella jalalla, aina kun voi. Ylös nouseminen oli hankalaa, mutta ulkona reippaampaa, satunnaisesti se hipaisi maata kipeällä jalalla, muuten jalka ylhäällä. Kun jalkaa kosketti ja käänteli varovasti eri liikeratoja, se ei tuntunut kipeältä, joka oli outoa.

Sunnuntai iltana aloin olla jo hermostunut, kun mietin mikä sillä on. Olin jo varma, ettei tästä selvitä ilman leikkausta ja arvuutteli jo oireiden olevan esim. Nivelsiteiden repeytyminen yms. Kipeästä jalasta huolimatta, Ada jaksoi olla sinnikäs omaitsensä, häntä ei saanut juottaa pedillä vaan väkisin könkkäsi keittiöön juomaan omasta juomakupista.

Aamun pikkutunneilla odotin klinikoiden aukeamista ja olin valmiiksi selannut jo Kuopion klinikat toimenpiteitämme varten. Oma lääkärinme aukeaisi klo 9, mutta siellä ei aivan kaikkea pystyisi tekemään. Adan jalkakin tuntui ensimmäisen kerran kipeältä ja se selvästi pyysi apuani makuulta nousemiseen inisemällä hiljaa. Mietin mietin mietin, kunnes soitin Helille ja kerroin vaihtoehdot. Päädyimme yllättäen lähtemään suoraan Kuopioon, olisi helpompi arvuuttaa heti ortopedillä, jossa voisi myös toimenpiteet tehdä.

Sain ajan klo 13:15 ja Heli lupautui lähtemään mukaan, onnekseni koska olin aivan toistaitoinen ja hermostunut, tuntui että voisin hajota miljooniin palasiin hetkenä minä hyvänsä.

Lääkäri tunnusteli jalkaa, kintereessä lämpöä ja turvotusta, sekä aristi hieman. Ada sai vähän rauhoitusta ja jalka kuvattiin. Kuvien kehittäminen kesti ikuisuuden, en pystynyt seisomaan, päässä humisi ja pyörrytti. Heli seisoi Adan vieressä pöydän luona ja minä istuin tuolilla päätä puristelemassa ja kyyneliä nielemässä.

Kuvat lätkästiin seinälle, silloin kurkistin vain vähän ja kysyin, että onko kaikki luut paikoillaan? Helpotus, kaikki luut ja nivelet paikoillaan. Kintereessä pientä nivelrikkoa, jonka saattaa 11 vuotiaan koiran nivelistä uskoa, mutta sillä ei tunnu olevan yhteyttä tähän. Ristiside? Ehjä, ISO HUOKAUS! Jalan turvotuksesta otettiin näyte, neste on sameaa. Jonkin sortin tulehdus voisi olla kyseessä ja monesti kuulemma herkästi menee juuri tähän niveleeseen.

Ada sai antibioottia ja kipulääkettä suoraan piikkinä, sekä molempia 10 päivän kuurin suunkautta. Näyte viljellään ja keskiviikkona voi tiedustella tuloksia. Saapi nähdä mitä selviää ja auttaako lääkkeet, mutta toistaiseksi olen helpottunut, että leikkaus uhasta taisimme selvitä ❤

Illalla Ada on ollu selvästi pirteämpi, seuraa ympäristöä, häntäkin heiluu. Iltapissillä havaittavissa oli kipeän jalan vähäistä käyttöä ja ruokakin maistui jo paremmin. Adamaiseen tyyliin hän ei voi kipeänä syödä kuin vain herkkuja, mutta nyt meni jo normaalikin ruoka. Hyvillä unenlahjoilla varustettuna, nukkumiseenkaan tämä ei ole vaikuttanut, nyt kun hän on saikulla, saa harrastaa tätä lempiharrastusta kaksinverroin 😉

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 07/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa