RSS

Sofin kuulumisia

06 Tam

Nyt kun Sofi on ollut meillä melkein puoli vuotta ja kohta vietetään 8kk-synttäreitä, voi todeta, että paljon on ehtinyt tapahtua. Heinäkuussa Sofin tullessa meille oli huushollin alakerran remontti melkein valmis, mitä nyt jonkin verran vasaranpauketta ja poran surinaa vielä kuului. Vietimme viikon verran useamman tunnin per päivä evakossa joko pihalla, kylässä tai autoillen, joten itse asiassa Sofi taisi oppia sinä aikana paljon hyödyllisiä asioita. Ja kuten Kristalle sanoinkin, ei jokainen koiranpentu pääsekään vastaremontoituun kotiin!

Töiden alkaessa ihan vähän huoletti miten yksinolo sujuu ja mahtaako Sofi jättää remonttiin oman tassun- tai hampaanjälkensä, mutta kaikki meni hienosti. Ainoastaan yhden penkin kulma tuli syötyä auki niin että superlonit kurkkivat, ja taisi muutamana päivänä löytyä emännän vaatteita märiksi imeskeltyinä keskeltä lattiaa…

Jossakin määrin olin kyllä unohtanut, millaista elämä pentukoiran kanssa on ja mikä määrä energiaa springerinpentuun mahtuukaan. Onneksi on lähimetsä, jossa Sofi saa edelleenkin juosta vapaana vähintään sen yhden lenkin päivässä. Jos jostakin syystä kävisi niin, ettei ura voittoisana näyttelykoirana urkenekaan, olen luottavainen että esim. jäljestyspuolella tai vallan metsästyskäytössä Sofilla on paljon annettavaa. Syksyn aikana löytyi nimittäin lukematon määrä hiiriä/myyriä/päästäisiä mätänemisen eri asteilla aina pelkästä nahkasta suht tuoreeseen versioon, ja viimeisin, jäätynyt, saalis kaivettiin suusta ennen joulua. Etenemistyyli on varmaan muillekin pentueen perheille tuttu: täyttä laukkaa eteenpäin, äkkijarrutus, nenään osuneen hajun tarkistus, käännös korvat heilahtaen ja täyttä laukkaa eteenpäin jne jne … Kun oli ehtinyt tottua vanhan ja viisaan koiran tahtiin, tätä elämisen riemua on ollut ihanaa taas seurata!

Loka-marraskuussa kävimme paikallisen kennelkerhon pentukurssin, joka sujui vaihtelevasti. Aluksi kontakti otettiin toisiin koiriin eikä suinkaan emäntään, kurssin keskivaiheilla kaikki onnistui ja seuraaminenkin oli mallikelpoista, ja lopussa iski sitten murrosikä. Siinä vaiheessa ei pätkääkään kiinnostanut mikään totteleminen, ja olin jo palauttamassa koko koiran hetkeksi takaisin kasvattajalle, jotta lauma panisi sen kuriin. Metsälenkeilläkin karattiin tien yli vieraisiin pihoihin tai toisten koirien luo; onneksi kohdattiin vain ystävällisiä koiria ja ymmärtäväisiä ihmisiä 🙂

Nyt kun uusi vuosi on alkanut, tilanne on tasoittunut ja Sofi selvästi rauhoittunut. Ensimmäinen juoksu alkaa olla ohi, eikä enää tarvitse pukea housuja kymmentä kertaa päivässä (nehän opittiin riisumaan todella nopeasti, mallista riippumatta). Elämässä hauskinta on tällä hetkellä pulkkailu (Rami kavereineen laskee, Sofi juoksee (=lentää) mäen alas), koirakavereiden kanssa riehuminen ja, yllättäen, syöminen. Alkuvaiheessa kateissa ollut ruokahalu on löytynyt, ja kolmen eri ystävän vihjattua keskivartalon pyöreydestä olenkin pienentänyt annoksia… Siis koiralla 😉

Tämän vuoden ensimmäinen tavoite taitaa olla näyttelykoulutuksen aloittaminen. En ole esitellyt koiraa kehässä kuin pari kertaa, ja vaikka Krista lupasikin auttaa, ei koulutuksesta taida olla haittaa Sofille tai minulle kummallekaan. Onneksi kennelkerho tarjoaa sitäkin! Olisi myös kiva päästä vauhtiin tokon kanssa, ja agilityhän on kuin tehty tälle rodulle. Tärkeintä ehkä kuitenkin on, että arki sujuu mukavasti, kaikkea muuta sitten harrastetaan sen verran kuin hyvältä tuntuu.

– Ulla & Sofi –

Tässä vielä muutama talvinen kuva lenkkipolulta.

873

885

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 06/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: