RSS

Ada parka sairastaa, häntä hellikäämme

07 Tam

Lauantai iltana kun saavuin kotiin mätsäristä, Ada oli aivan normaali iloinen itsensä. Myöhemmin illalla ennen nukkumaanmenoa se alkoi ontua ja lähes saman tien muuttui kolmijalkaseksi.

Sunnuntai aamuna tilanne ei varsinaisesti ollut pahempi, mutta ei milliäkään parempikaan. Ada oli täysin kolmijalkainen kaikkialla, sinnikkäästi se könkkäsi kolmella jalalla, aina kun voi. Ylös nouseminen oli hankalaa, mutta ulkona reippaampaa, satunnaisesti se hipaisi maata kipeällä jalalla, muuten jalka ylhäällä. Kun jalkaa kosketti ja käänteli varovasti eri liikeratoja, se ei tuntunut kipeältä, joka oli outoa.

Sunnuntai iltana aloin olla jo hermostunut, kun mietin mikä sillä on. Olin jo varma, ettei tästä selvitä ilman leikkausta ja arvuutteli jo oireiden olevan esim. Nivelsiteiden repeytyminen yms. Kipeästä jalasta huolimatta, Ada jaksoi olla sinnikäs omaitsensä, häntä ei saanut juottaa pedillä vaan väkisin könkkäsi keittiöön juomaan omasta juomakupista.

Aamun pikkutunneilla odotin klinikoiden aukeamista ja olin valmiiksi selannut jo Kuopion klinikat toimenpiteitämme varten. Oma lääkärinme aukeaisi klo 9, mutta siellä ei aivan kaikkea pystyisi tekemään. Adan jalkakin tuntui ensimmäisen kerran kipeältä ja se selvästi pyysi apuani makuulta nousemiseen inisemällä hiljaa. Mietin mietin mietin, kunnes soitin Helille ja kerroin vaihtoehdot. Päädyimme yllättäen lähtemään suoraan Kuopioon, olisi helpompi arvuuttaa heti ortopedillä, jossa voisi myös toimenpiteet tehdä.

Sain ajan klo 13:15 ja Heli lupautui lähtemään mukaan, onnekseni koska olin aivan toistaitoinen ja hermostunut, tuntui että voisin hajota miljooniin palasiin hetkenä minä hyvänsä.

Lääkäri tunnusteli jalkaa, kintereessä lämpöä ja turvotusta, sekä aristi hieman. Ada sai vähän rauhoitusta ja jalka kuvattiin. Kuvien kehittäminen kesti ikuisuuden, en pystynyt seisomaan, päässä humisi ja pyörrytti. Heli seisoi Adan vieressä pöydän luona ja minä istuin tuolilla päätä puristelemassa ja kyyneliä nielemässä.

Kuvat lätkästiin seinälle, silloin kurkistin vain vähän ja kysyin, että onko kaikki luut paikoillaan? Helpotus, kaikki luut ja nivelet paikoillaan. Kintereessä pientä nivelrikkoa, jonka saattaa 11 vuotiaan koiran nivelistä uskoa, mutta sillä ei tunnu olevan yhteyttä tähän. Ristiside? Ehjä, ISO HUOKAUS! Jalan turvotuksesta otettiin näyte, neste on sameaa. Jonkin sortin tulehdus voisi olla kyseessä ja monesti kuulemma herkästi menee juuri tähän niveleeseen.

Ada sai antibioottia ja kipulääkettä suoraan piikkinä, sekä molempia 10 päivän kuurin suunkautta. Näyte viljellään ja keskiviikkona voi tiedustella tuloksia. Saapi nähdä mitä selviää ja auttaako lääkkeet, mutta toistaiseksi olen helpottunut, että leikkaus uhasta taisimme selvitä ❤

Illalla Ada on ollu selvästi pirteämpi, seuraa ympäristöä, häntäkin heiluu. Iltapissillä havaittavissa oli kipeän jalan vähäistä käyttöä ja ruokakin maistui jo paremmin. Adamaiseen tyyliin hän ei voi kipeänä syödä kuin vain herkkuja, mutta nyt meni jo normaalikin ruoka. Hyvillä unenlahjoilla varustettuna, nukkumiseenkaan tämä ei ole vaikuttanut, nyt kun hän on saikulla, saa harrastaa tätä lempiharrastusta kaksinverroin 😉

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 07/01/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: