RSS

Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2013

Keväisiä talvipäiviä

Vietimme tyttöjen kanssa keväisiä talvipäiviä kun kerrankin sää suosi vapaalla. Lunta on vielä ihan tuntuvasti, mutta silti ilma hönkii kevättä ja on vain ajan kysymys koska talvikelit ovat takanapäin.

Maanantaina käytiin hieman hiihtelemessä ja koirat saivat nauttia vapaana juoksemisesta jäällä. Jostain syystä Enya ja Estelle tykkäävät lukea suksien vierellä, vaikka lääniä olisi juosta missä vain.

20130418-123945.jpg

Viimeisiä keväisiä talvipäiviä

Tiistaina puolestaan kävimme Suonenjoella isolla jäällä juoksentelemassa tanskandoggi Tyynen ja pikku Mairen kanssa. Tytöiltä meni kirjaimellisesti pupu pöksyyn, koska kaverilla oli kokoa niin paljon. Loppu lenkistä ei ehkä pelottanut ihan niin paljon 😉 ei näistä kyllä ainakaan mun suojelijoiksi olis jos petoja tulee vastaan.

Sunnuntaina tiedossa onkin vähän muita asioita, sillä matkaamme melko monilukuisena Korpilahdelle näyttelyyn. Siitä onkin aikaa reilusti, joutuu ehkä miettimään mitä sinne pakataan ja mitä siellä kuuluu tehdä 😉 sentään olen koirien laiton aloittanut jo alkuviikosta… Historiallista 🙂

Keskiviikkona emme pääse nauttimaan kokoajan talvipäivästä, mutta Estellellä toimintaa riittää työkoirana ”Nurse – Estelle” ja iltapäivällä kyläkoirana Pasin ja Wellun luona.

20130327-101059.jpg

Työkoira ”Nurse – Estelle” 😉

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 26/03/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Eteen mars

Vietetty jälleen ihastuttavas lauantaipäivää hiihdellen. Mukana oli Indi, Ada ja Estelle, sekä Heli poikineen. Poikien rakkaus Indiin yltyi niin, että koirahiihdosta ei tullut mitään, vaan kaikki sai juosta vapaana. Hetken kuluttua kokeilin Adaa suksien kanssa, mutta meno oli varsinaista sunnuntaikävelyä 😉 kiltisti tosin meni, mutta ei paljon edesauttanut kun pysähtyi tassua kaivamaan kokoajan ladulle.

Estelle pääsi myös kokeilemaan koirahiihtos, sen parempaa vetoapua ei siitäkään irronnut. Olin kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt miten hienosti ja kiltisti Estelle kulki suksien vierellä, välillä uskaltautu edessäkin kulkemaan.

Indin kanssa päästiin kokeilemaan sitten ihan lopussa kun muut olivat rättipoikki lepäämässä autossa. Indi on varsinainen luonnonlahjakkuus, se osaa kulkea juuri oikeassa kohtaa sopivasti edellä, myös veto apua siitä saa mukavasti. Välillä Indi on vielä turhan kohtelias, mutta usko että kun harjoitellaan lisää niin tulee varmuutta kokoajan.

20130418-124245.jpg

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 23/03/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Laulava Lintukoira

Laulava Lintukoira on Uppo-Nallen ystävän Reetan perheen koira. Se touhottaa koko ajan ja hoilottaa keksimiään laulunpätkiä, joissa ei välillä ole päätä eikä häntää.

Kuulostaako yhtään tutulta, kun mietitään alati häntäänsä heiluttavas springeriä elementissään. Ne välähdykset ja tärähdykset kun springeri keksii jotain. Innosta puhkuen valmiina kaikkeen silmät suurina ja tarkkaavaisena… Tyypillinen springeri.

Laulava Lintukoira on yksi suosikki hahmoni, josta tulee aivan springeri mieleen, jo pelkästään ulkonäössä on samaa, mutta jotenkin vaan se tekemisen meininki… Sitä on springerissä.

Laulavan lintukoiran laulunjollotus, kun etsittiin nuotiopuita

Minut luoksesi johda nyt, kalikka,
ja sinäkin pikkuinen palikka!
Joudu vikkelään, risu, ala tulla!
Teille asiaa on mulla.
Nyt päällenne en lirauta,
en pisuani pirauta;
te pääsette tosityöhön:
tuomaan valkeutta yöhön.

-Kirjasta Uppo-Nalle ja merikarhun tytär-

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/03/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Kelluvat rinkelit x 6

Tänään KoiraSportissa kokoontui autollinen Kelluvia rinkeleitä x 6. Pari kertaa on nyt käyty teinien kanssa, mutta tällä kertaa mukana oli myös KKK Kolme Kovaa Konkaria… Wellu, Ada ja Ricky.

Pasi Päällikkö aloitti, kuten aikaisemminkin. Kunhan ensin saatiin pikkumies kammettua areenalle, niin mikään ei enää voinut häntä pidätellä. Pasi on oppinut uimatekniikan todella hyvin ja lähtee mieluusti itse uimaan. Ainoa vain, että miten voi niin pienet räpylöt tehdä niin isoja vesipisaroita, jotka kimpoavat altaasta meidän päälle, vaikka Pasi ui rauhallisesti. Vielä vähän treeniä, niin ei muuta kuin vesien sulamista odotellen.

Estelle oli mukana vasta toista kertaa ja lähti areenalle reippaasti, kunnes yllättäen tajusi että vettä luvassa. Pienen punnertamisen jälkeen hänet saatiin veteen, hetken hätääntynyt katse ja järjettömällä vauhdilla uimaan. Siinä oli moottorisda pitelemistä kun Estellen hevosvoimat jylläsi. Minä yritin parhaani mukaan kulke altaan reunas pitkin ripeästi kun Estellen vauhti oli pidättelemätön. Vähän rauhoittumista ja kas kummaa, alkoi uintii tulla rytmiä, tasaisiutta ja käännökset alkoivat sujua. Kyllä se ehkä sittenkin oppii 🙂

Ralph huomasi heti mistä on kysymys, häntä ei voi huijata 😉 mutta päästyään veteen alkoi Ralph leppyä. Ralph on aikaisemmin tuumannut, että eikös täällä altaassa vois mennä silleen sylikkäin, mutta tällä kertaa herra alkoikin viihtyä ihan itsenäisesti altaassa. Uintirytmi alkoi nyt löytyä ja tekniikka.

Kun teinimutantit oli kylvetty oli vuorossa Kolme Kovaa, jotka näyttivät esimerkillisesti mallia.

Wellu ensimmäisenä rohkeasti altaaseen, hetken ihmetteli että mitä, mutta lähti uimaan tyylikkäästi. Wellu jopa innostui noutamaan noutolelua 🙂

Ada on varsinainen kehäkettu vedessä ja edusti 11 vuoden uintikokemusta. Hämmentyneenä se katsoi vettä kuin kysyen että ”onko tämä unta?”. Ada lähti uimaan rauhallisesti ja tyylikkäästi pitkin liikkein. Se rakastaa uimista ja vaikka tämä olikin ensimmäinen kerta uimalassa, niin uinti sujui kuin rasvattu. Päästyään vedestä mummo oli kuin nuori tyttö ❤

Ricky oli viimeinen ja paljon ei mietitty kun mies pulahti altaaseen. Ricky ui varmasti ja peräsintä pidellen 😉 myös Ricky kantoi mielellään vesilelua vedessä. Mahtoi mennä hetki tajutessa kaikilla, että todella altaassa voi uida aivan kuin vedessä.

Kelluvat rinkelit olivat tyytyväisiä ja koko ilta on mennyt rauhallisesti. Uusi aika on varattu huhtikuulle, sitä odottelemme 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/03/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Minä itte

Koska tämä blogi on pyhitetty koirille, ainakin pääosin. Joten piti saada tietenkin paikka jonne ”Minä itte” ihminen voi koota omia ajatuksia, tuotoksia, keskeneräisiä töitä, inspiraatioita, hyvä idea – huono toteutus, onnistuneita juttuja ja kaikkea tämän väliltä.

MINÄ ITTE – blogi

“Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn”

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13/03/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Vanhat koirat

”Vanhoilla koirilla on hallussaan salaisia asiakirjoja.

Vanhat koirat tietävät tarkoin milloin puut kuolevat,
milloin hullu peukalo painaa nappia
Vanhat koirat tietävät grammalleen miten paljon ikävää yhteen iltaan mahtuu, ja miksi

Vanhat koirat osaavat ennustaa jokaisen kyynelen
ja suurinta salaisuuttaan ne varjelevat tarkoin alakuloisessa hännässään:
ne tietävät tarkoin milloin on taas vedenpaisumuksen aika.

Vanhat koirat ovat raivostuttavia.
Vanhat koirat tietävät ihmisten asioista enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi.”

– Tommy Tabermann

Löydettyäni tämän tuli minulle tunne, että nyt on juuri oikea hetki kirjoittaa tarinaa Adasta, joka vielä on ilokseni luonamme kaikkine hyvineen ja paheineen ❤

Tarina tulee tähän…

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13/03/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Suit sait suksilla

Tuli vihdosta viimein ostettua pari viikkoa sitten pitkään mietityt ja pohditut menopelit jalkojen alle, nimittäin sukset.

Minulla tietenkin oli visio ja mielikuva siitä miten olen vain paikoillani kiitoasennossa ja Indi vetää. Mut… Ihan ei menny niin ku olin suunnitellu 😉 meikäläinen ei oo aikoihin (lue: vuosiin) nähny suksia, puhumattakaan hiihtämisestä, joten vaatii vissiin jotain harjottelua ilman koiraa ensin.

Lähdimme ensimmäisille harjoituksille kera koirien, mutta koirat saivat juosta vapaana, kun itse rämmin eteenpäin. Kaatumisilta ei ole vältytty, mutta mieleenpainuvin taisi olla ensimmäinen kaatuminen. Kun pääsin viimein maasta ylös ja kokosin itse, ei mennyt montaa sekuntia, enkä edes liikkeelle päässyt, kun joku tuuppasi minua ja lensin uudestaan komiassa kaaressa hankeen. Siitä kiitos ketulle ❤

Yllätykseksi kolotuksistakin on yleensä selvitty aika nopeasti ja ennen kaikkea pienestä pinnan kiristelystä huolimatta, edelleen tykkään hiihtämisestä. Jatkamme harjoituksia niin kauan kun lunta riittää, ensi talvena uudestaan sitten 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 12/03/2013 Kategoria/t: Ei kategoriaa