RSS

Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Greipit öjönään tanassa

Kuka ei vielä tiedä, kun puhun greipeistä… Tarkoitan Estellen valtavia takapuoli lihaksia, jotka ovat vähintäänkin greipin kokoiset ja vaativat sen mukaista käsittelyä.

Estelleä on hieman hierottu aiemminkin, mutta nuorena tyttöä se on melko vetreä pakkaus. Kesällä aloitettiin agilityn harrastus ja kyseinen laji vaatii sen mukaiset hoidot, niin kuin kunnon urhelijalla kuuluukin. Estellen reisivarustus on melko mahtava, takapuolen leveydestä puhumattakaan. Syksyn agilityjen jälkeen oli aika tehdä ”kuntotarkastus” ja Estelle kävi hierottavana. Hieronnassa ilmeni jumeja juurikin siellä missä epäiltiin ja olo helpottui käsittelyn jälkeen. Enskmmäisellä kerralla piti vähän pidellä kiinni, että Estelle malttoi olla makuuasennossa, eikä vain menojalka vipattanut kokoajan. Lopussa taisi kuitenkin helpotus vallita ja malttoi jopa rentoutua. Kun mentiin hierontaan Estelle oli ihan kippurassa, jalat rungon alla. Oli hienoa huomata, että hieronnan jälkeen Estelle oli aivan pitkällään, jalat pitkänä ja koko ranka venytettynä.

Nyt olikin sitten toisen hieronnan aika ja kas kummaa Estelle malttoi alusta asti olla melkein kokoajan paikallaan. Jumikohtia alkoi löytyä lavan ja selän tietämillä, sekä greippien lihakset ja kallonpohjan lihakset. Hieronnan aluksi Estelle oli kuin korvapuusti, aivan kasassa ja jännittyneenä. Estelle sopisi opetusvideo koiraksi, se ei pysty peittelemään mitään vaan näyttää melko avoimesti tuntemuksensa. Jumikohdan sattuessa piti etutassun kynsillä matosta ja jalka oli koukussa, sekä aivan väpätti, mutta kuitenkaan niin kipeää ei tehnyt, että malttoi hienosti makuulla olla. Hetken kun oli jumeja hierottu se yhtäkkiä venytti itse itsensä aivan suoraksi, kuin osoituksena että ”nyt helpotti” ja jumipatti katosi. Rentous oli silmin nähden havaittavissa, kun Estelle makasi reporankana pitkin pituutta.

Hieronnan jälkeen kotona valtasi rauhallisuus, Estelle otti kunnon hieronnan jälkeiset nokoset sikeästi kuorsaten ja back on track – takki päällä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/01/2014 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Jotain vanhaa, jotain uutta

Jotain vanhaa tuo tullessaan muistot hienoista saavutuksista ja hetkistä vuoden 2013 aikana. Jotain uutta tuo katse eteenpäin, kohti tulevaa vuotta 2014 ja sen tuomat uudet tuulet.

Vuosi 2013 ei mikään helppo, mutta siedettävä. Pidimme alkuvuonna lepoa ja aktivoiduimme vasta maalis-huhtikuun vaiheessa, kun pikkuset vintiöt tekivät debyytin juniori luokkaan. Tuloksiin on saanut olla kaikin puolin erittäin tyytyväinen, he ovat kuitenkin vielä niin nuoria ja kesken. Eikä aikuisetkaan huonosti pärjänneet ja olemmekin saaneet kilistellä maljoja uusille valioille.

Indi viettää makoisia kotipäiviä terveenä ja iloisena. Sekin tuntuu paranevan iänmyötä ja ensimmäistä kertaa tuntuu, ettei se tiputa kokonaan turkkia. Näyttelyt ovat rajoittuneet yleensä turkin putoamisen vuoksi, mutta nyt on ruvennut mielessä pyörimään, josko sitäkin puolta virittelisi tänä vuonna… Viimeistään 2015, kun ikinuori menee veteraani kehään 😉

Ada sairastui märkäkohtuun ja jalan nivelen tulehdukseen tammikuussa. Hetken jo pelkäsin, että tämäkö on merkki tulevasta alamäestä. Hyvällä hoidolla saimme rakkaan Adan takaisin ja entistä ehompana. Ada kävi säästeliästi näyttelyissä, välillä kaveri koira touhuissa ja muuten se viettää leppoisia eläkeläispäiviä. Kesäkuussa 2013, sain nostaa harvinaisen maljan, kun Adasta tuli Suomen Muotovalio, kera monien ROP- ja BIS-veteraani palkintojen kera ❤

Enya on kiertänyt aikaisempina vuosina reippaasti näyttelyitä, joten tämä oli välivuosi ja piipahdimme vain virossa. Enya on kehittynyt ja kaunistunut kokoajan, joten aika ei tee huonoa tässäkään. Turhaan ei reissuja ole tehty ja Enyasta tuli Eestin Muotovalio ja C.I.B Kansainvälinen Muotovalio!

* Lokakuussa Enyan silmät peilattiin terveiksi jo toistamiseen!

Ilona piti aikaisemmin mammalomaa ja palasi kehiin alkuvuodesta. Ilona on huippukunnossa ja pääosin esiintymisetkin on mennyt todella tyylillä. Vuoden aikana on tullut jokunen ROP haalittua ja kruununa C.I.B Kansainvälinen Muotovalio sekä C.I.E. Kansainvälinen Näyttelymuotovalio titteli! Lopulta Ilona sijoittui Suomessa kaikista englanninspringerspanieleista vuoden näyttely ess kisassa #7 sijalle 🙂

Ralph aloitti näyttelyt huhtikuussa ja vaikka onkin vielä poikanen, tuloksiin saa olla tyytyväinen. Monia sijoittumisia tuli, ROP ja VSP tuloksia, SERTejä peräti #11, juniori kilpailuissa hienoja BIS-sijoituksia, Eestin Juniori Muotovalio ja Suomen Juniori Voittaja 2013. Vuoden näyttely ess kisassa Ralph jakoi #7 sijoituksen Ilonan kanssa, ollen samalla Suomessa toiseksi paras uros!

* Lokakuussa Ralphin silmät peilattiin terveiksi!

Selma on käynyt hyvällä menestyksellä juniori luokassa ja nuorten luokassa, näyttelyissä. Useita sijoituksia, 2xSERTiä, lukuisia vara-Sertejä ja Valkovenäjän Muotovalio. Selman ollessa meillä hoidossa ollaan myös treenailtu taipumuskokeeseen.

* Lokakuussa Selman silmät peilattiin terveiksi!

Vieno on käynyt melko säästeliästi näyttelyissä, mutta hienoin tuloksin, saaden 2xSERTiä kasaan. Vieno on kova tyttö uimaan, joten taipumuskokeet eivät liene ongelma. Myös Vieno on käynyt yökylässä meitä ilahduttamassa välillä.

* Joulukuussa Vienon silmät peilattiin terveiksi!

Into on myös käynyt säästeliästi näyttelyissä, mutta hienona saavutuksena SERT ja VSP. Jatkuu…

* Marraskuussa Inton silmät peilattiin terveiksi!

Estelle kävi jonkin verran alkukesästä näyttelyissä ja tuli myös ERInomaista, sekä luokkasijoituksia ja voittoja. Hän on luotenkin hitaammanpuoleinen kehittymään, erityisesti turkin suhteen, joten odotamme aikuistumista. Taippareihin treenattiin ahkerasti ja alkaa osa-alueet olla hallussa 😉

* Lokakuussa Estellen silmät peilattiin terveiksi!

Sofi… jatkuu kaikkien osalta pian!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 01/01/2014 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Kolme kovaa

Oli jälleen se aika vuodesta kun ”hölmöt” koiraharrastajat kokoontuvat kolmeksi päiväksi aamu 7 asti, ilta 18 tai pidempäänkin. Messukeskuksen koiranäyttelyihin tietenkin 😉

Tämä reissu, joku koetteli hermoja ja kaikkia muitakin osa-aluita. Aika monta kertaa tuli mietittyä tämän harrastuksen ”iloja” 😉

Ensinnäkin jo reissuun pääseminen vaati melkein mahdottomia ja siirryimme suunnitelmasta A, suunnitelmaan B, C ja D. Jouduinme vaihtamaan hotellia kolme kertaa… Ja vasta lähtöpäivänä klo 15, saimme varmistuksen hotellistamme, pienten sekaannuksien jälkeen. Eikä siinä vielä kaikki, tähän suunnitelma D:hen kuului matkustus junalla! Eihän junissa mitään vikaa ole, mutta jotenkin yhtäköt juna ja koiranäyttelyt, ei sovi ainakaan minulle. Hetken jo vitsailin, että ompa tämä helppoa… Mutta ei tosiaan, en taida siltikään innostua jatkossa. Yhden koiran kanssa oltiin onneksi liikenteessä, mutta ei siitä tavara määrästä pääse mihinkään, kun pitää olla 3 päivää reissussa.

Hotellimme oli reilun kilometrin päässä messukeskukseta ja joka aamu viritimme itsemme ”urheilutuulelle”, raahasimme häkkiä, vetoalustaa ja kamppeita pitkin siltaa, ylä ja alamäkiä. Sekä illalla vielä takaisin rätti väsyneenä, että kyllä siinä kerkesi mielessä liikkua vaikka mitä. Mutta uskoin jo hartaasti silloin, että joskus tulee vielä aika, että voin nauraa tälle kaikelle… Hah hah.. Huoh.

Kolme näyttelypäivää, silkkaa hulluutta… Kaksikin riittäisi minulle. Hirveästi ei ollut meille saamisia. Ilonalle iski valeraskaus pahimmillaan, todella apaattinen, omissaoloissaan ja teki maitoa niin, että vatsakarvat märkänä. Toisena päivänä suurta iloa toi Selma, jonka taitavasti omistajansa Jari handlasi nuorten luokan ERI/1, SA ja 8 upean parhaan nartun joukkoon, näin isossa näyttelyssä 🙂 kuin lahjana meille houdini Ralph päätti sitten kolmantena päivänä meitä ilostuttaa, voittamalla junioriluokan ERI/1, SA ja täten uusi JUNIORI VOITTAJA-13… Eikä siinä vielä kaikki PU-2, vara-sertillä!!! Tämä helpotti jo matkastressiä hieman 😉

Verenpaineen kohoamiselta ei vältytty tälläkään reissulla, Ralph murtautui häkistään sunnuntai aamuna kun tulimme aamupalalta ja seikkaili käytävällä, kunnes joku oli sen tyrkännyt huoneeseemme! Juuri kun koulutuksemme oli edistynyt… Hyvin vitsikästä.

Harrastimme shoppailuakin vaikka junalla matkustaminen toimi hyvänä rajoittimena. Koirille vähän herkkuja, Ilonalle MyDogDna passi ja Estellelle oma jumppapallo! Tämän kaiken raahaaminen junaan… Parempi olla kertomatta. Onneksi eräs ihana Pasilalsinen auttoi tavarat junaan, ennen kuin levisivät pitkin tienoota. Junamatka meni… Koomassa! Silloin ajattelin, ei enää koskaan, mutta onneks ei tarvii ajaa x)

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 01/01/2014 Kategoria/t: Ei kategoriaa