RSS

Mikä ressu

19 Tou

Liki 1600km matkalle mahtuu kaikenlaista kommellusta ja paljon nähtävää.

Starttasimme klo 8:30 kohti Kuopiota, jossa vielä tankattiin auto täyteen ja siitä matka jatkui Iisalmeen, jossa hoidettiin oma ruokapuoli. Hyviä ilmoja oli luvattu, mutta hieman jännitystä toi tihkusade, joka onneksi jäi tihkuksi. Edessäpäin häämötti kirkkaus ja aurinko, joten ei muuta, kuin valoa päin!

Uljuan altailla tehtiin koirien kanssa vähän pysähdyslenkkiä ja siitä jo Oulu häämöttikin. Matka Suomen puolella sujui kevyesti, ihan yllätyin itsekkin. Matkalla riitti ihmeteltävää, kuten tuulivoima propellit ja vaihtuvat maisemat eri vuodenaikoineen vihreästä ruskeaan. Harmillisesti ohitettiin juuri poron näkemismahdollisuus, ehkä joku päivä näemme niitäkin 😉

Lopulta päädyimme Tornioon ja Haaparantaan… Samma på Svenska Haaparanda! Rajan ylitys tapahtui yhtä vaivattomasti, kuin sillan ylitys. Yhtäkkiä voi huomata kaikkien tekstien vaihtuvan ruotsiksi, mutta maisemat olivat vielä melko samanlaiset. Matkaa Haaparannasta Piteån oli n. 180 km, mutta tiet olivat hyväkuntoisia, sen kun posotti suoraa tietä eteenpäin ja nautti kauniista maisemista. Hauska oli huomata, kun tulimme Ruotsin puolelle, että kelloja siirrettiin taaksepäin 😀 tältäkö se tuntuu, kun saa yhden tunnin lisää vuorokauteen?

Perillä Piteåssa olimme puoli kuuden jälkeen. Hotellimme oli ihanalla vehreällä paikalla, aivan meren rannalla (Furunäset Hotell & Klnferens). Omassa huoneessa sai olla kaikessa rauhassa, koirille erittäin hyvä paikka ja näköjään myös muita koiraihmisiä oli majoittunut. Tuloiltana Ralph järkesti yllätystä, kun manttelin alta paljastu violetti värjäymä kaulanympäri. Hetken pohdiskellessa mistä ihmeestä moinen olisi voinut tulla, ryhdyimme pesemään kaulaa, joka onneksi puhdistui.

20140522-064254-24174391.jpg

Aamulla suuntasimme 80 km päähän Skellefteån, jossa pidettiin Spanieli- ja noutajakerho SSRK:n ryhmänäyttely. Ilmassa oli ajottaisia hurjia tuulen puuskia, mutta onneksi sää suosi ihanalla auringonpaisteella. Näyttelyssä oli kerrassaan mukava leppoisa tunnelma ja voisin hyvinkin mennä uudestaan. Ralph uroksissa tiukasti Paras Uros-2 ja vara-SERT! Erityismainintaa porukan parhaasta etuosasta 🙂 Ilona yhtä täpärästi Paras Narttu-3 vara-SERT! Ilona sai mainintaa käsittämättömän kiiltävästä turkista 🙂 eli liki meni ja täpärästi SERTit ohi. Mieltä lämmitti myös ulkopuolisten kehut Ralphista ja erityisesti etuosasta, joka sai kehuja, ei kuulemma ole yhtä hienoa nähty pitkään pitkään aikaan 😀 Ralphista saatiin hienot seisotuskuvat päivän päätteeksi.

20140522-222832-80912679.jpg

Ralph 22 kk
Photo: Tina Bergan

Pääsimme lähtemään jo aikaisin takaisin Piteån, jossa meitä odotti tihkusade. Haimme kaupasta vähän evästä ja nautimme täysin rinnoin vapaasta ajasta. Sade loppui iltaa kohden ja pääsimme ihastelemaan auringon laskua rantaan. Illalla oli tiedossa myös eräs tärkeä tehtävä 😉 nimittäin Ralphin dumbo korvat… Jotka vain jatkavat kasvuaan loputtomasti. En ole vastaavaan korvien kasvuun törmännyt missään. Normaalisti korvan lehden päästä alaspäin karvaa on noin 3-5cm, kun taas Ralphilla karvaa oli liki 10cm korvan päästä. Niimpä sanoimme hyvästi ylipitkille korville, jotka peittivät etuosaa ja leikkasimme 5cm.

 

20140523-064033-24033477.jpg

Ralph ja uudet korvat

Sunnuntai aamuna suuntasimme Piteån näyttelyyn, joka ei ihan joka ei ihan vetänyt vertoja edellispäivän nurmikentälle. Näyttelyyn tuli myös muutama tuttu suomalainen, jonka seurassa vietimme hauskan näyttelypaikalla. Tällä kertaa ei tuloksilla pöyristellä, kaiken kaikkiaan tuomari etsi pienempää ja vaatimattomampaa. Hän jäi kiinni yksityiskohtiin kokonaisuuden sijasta, kuten karvaan, huuliin ja päihin.

Pääsimme lähtemään mukavan ajoissa kohti kotia, sillä matkaa riitti liki 700 km. Ajamista helpotti ihanan kaunis sää, joka suosi koko matkan. Emme malttaneet olla pysähtymättä rajalla Haaparannassa, vaan suuntasimme kauppaan shoppailemaan ja matkaeväitä hakemaan. Kaunis sää siivitti matkaa ja niin sitä päästiin rajan yli kohti kotia. Muutama kerta piti pysähtyä matkaeväitä nauttimaan ja koiria kävelyttämään, mutta muuten ajomatkasta selvittiin ilman suurempia väsymyksiä. Illan hämärtyessä koti jo häämötti ja klo 1:00 oltiin perillä… Väsyneinä, mutta onnellisina.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 19/05/2014 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: