RSS

Voihan Venäjä

01 Hei

Jokaiseen reissuun mahtuu niin naurut, kuin itkutkin, mutta Heli puki reissun kyllä niin kahteen sanaan, eli ”Voihan Venäjä” 🙂 reissu on nyt takanapäin onnistuneesti ja aika kultaa myös hampaiden kiristykset. Yleensä onnistunut reissu vaatii vähän vastoinkäymisiä ja niitähän riitti.

Matka alkoi lupaavasti, kun puhelimestani särkyi laturin johto. Onneksi Heli hoksasi Suonenjoelta tuoda uuden johdon. Itse olin ollut ylvuorossa ja pakkaamiseen, sekä koirien laittamiseen oli aikaa 10h.

Lyhyehköjen yöunien jälkeen suuntasimme nyssäköiden kanssa Suonenjoelle sovittuun pysähdyspaikkaan… Näin matka voi alkaa! Reittisuunnitelma oli Siilinjärvi – Kuopio – Jyväskylä – Mikkeli – Lappeenranta. Bussimatkat on luxusta siinä mielessä, ettei tarvitse ajaa, mutta miten vaikeaa voi olla istua paikallaan tekemättä mitään 😀 Matkan varrella tehtiin muutamat pysähdykset, jonka aikana ensikertalainen Estelle onnistui järjestämällä heti toimintaa. Ilmeisesti pieni stressimaha pääsi iskemään ja sonti pöksynsä likaiseksi, eipä muuta, kuin pesuhommiin parkkipaikalla… Mitähän vielä!

Tulli olikin sitten omanlaisensa kokemus. Suomen puolella jouduttiin jonottelemmaan tovin, mutta itse toimitus oli nopea. Venäjän puolella alkoi ”uusi elämä” ja sitten näytettiinkin passia joka käänteessä. Jokainen toimenpide oli tarkoin vartioitu ja saimme kävellä tullin läpi, vasta kun annettiin aina lupa edetä yksi kerrallaan. Tämän jälkeen jälleen odoteltiin, kun kävivät bussia läpi ulkoa ja sisältä. Ensin annettiin ymmärtää, että kaikki laukut tutkitaan, mutta onneksi selvittiin yksittäisillä pistoilla. Ohjeistetusti pääsimme takaisin bussiin ja vielä yhden passin tarkastuksen jälkeen pääsimme kohti 1,5h määränpäätä Pietaria.

Hotelli… Elämys tuokin, mutta ihan siedettävä. Edustalla tuli vastaan heti ensimmäinen kulkukoira, onneksi ei edes yrittänyt tulla luokse. Tavaroiden raahaamista riitti ja kädet oli melko hellänä, kun viimein saimme tavararöykkiön huoneeseen. Hotelli huone oli siistinoloinen, mutta kylmä, sillä lämmityksestä ei paljon ollut tietoa, ehkä oli ihan hyväkin, että peittona oli vanhanajan viltit. Hilpeyttä aiheutti selvä silitysraudan jälki lattiamatossa… Liekö ollut niin rypyssä xD Tuntui olevan ihan vakio, että oltiimpa missä vain, niin aina kaikista laattaseinistä puuttui 1-2 laattaa. Aamupala olo eksoottinen kokemus makuelämyksineen, makeaa puuroa, parsakaalia & riisiä, makeita viinereitä, muroja muovipurkeissa. Seuraavana aamuna parani vain, kun leivän sijasta oli hampurilaisen kuoria! Murot vetelivät viimeisiään ja makea puuro ei ihan ykkös-suosikki.

Lauantai aamuna suuntasimme näyttelyyn, joka oli kauppakeskuksen yläkerrassa ja sinne tietenkin pääsi vain tavarahissillä! Ovia ei auottu, kuin minutilleen ja mukavahan se on katsella kun ihmiset tuskailevat ja jonottavat pääsyä. Tämä jonottaminen oli vasta alkusoittoa… Sitä riitti, ensin jonotettiin hissiin, sitten numerolapuille, sitten maksamaan jne. Siihen prosessiin saikin varata aikaa ja hermoja huolella, muuten toimenpiteet sujuivat hyvin. Jonottaminen ei vain ole todellakaan vahvin puoleni… Saatikan kun jonossa saattoi olla monsterin kokoisia vahtikoiria, jopa minä päätin olla hieman varuillani.

Kehät olivat siedettävän kokoiset, tuomaripöytä keskellä, kehän reunaviivat teipillä lattiassa, melko kapeat matot, joten prässäilemään ei pääse liikkeillä. Halli oli onneksi valoisa ja ilmastoitu, sillä aikaisempina vuosina näin ei ole ollut. Kehän kulkua oli hankala hahmottaa, mutta kun tyrkyllä oli kokoajan, niin omavuoro ei päässyt ohi. Ralphin häntä oli osoittautanut elonmerkkejä, mutta valitettavasti ei aivan tarpeeksi. Meidän lisäksi oli myös muutama hieno springeri venäjältä, joten tulokset eivät olleet aivan itsestään selvää. Tuomarina oli Inga Siil ja tykkäsi kovasti pojasta, mutta harmitteli häntää, tulos EH 😦 Tyttöjen osalta kehästä ei selvitty ilman hampaiden kiristelyä, kun Estellen stressimaha iski kesken PN-kehän. Tulipahan koettua ensimmäinen kakkashow ja tilanteesta mielenkiintoisen teki, kun meille annettiin pieniä savetteja sen siivoukseen… Onneksi joku ulkopuolinen ystävällisesti toi talouspaperia meille!

Tämä ei nähtävästi ollut esteenä voittokulkuun ja Heli luotsasi Estellen ROP pallille, kera SERT’n, CACIB’n ja RKF tittelin. Enya kirillä perässä PN-2, vara-Cacib, SERT myös ja uusi Venäjän Muotovalio! Venäläinen hieno narttu kolmantena. Meni hetki selvitä shokista ja mutustella tuloksia… Cacib meni Enyan nenän edestä, mutta uusi valio ja tulipahan ensimmäinen Adatza’s CACIB voittajakin 😀 Päivä alkoi muuttua iloksi, kun hotellilla huomasimme Ralphin hännän nousseen, toivoa siis on!

Sunnuntai aamuna Ralphin häntä näytti hyvältä ja pakkasimme kaikki kimpsut bussiin, valmistautuen taas jonotus sessioon. Tuomarina oli Andrzej Stepinski, ei ehkä ihan sprinkkutuomari, mutta melko tarkka. Yksi venäläinen springeri tuli myös lisää ja jännitys tiivistyi. Ralphi esiintyi hienosti, häntä paikoillaan ja tuloksena Paras Uros, SERT, RKF titteli ja CACIB! Nartuissa Estelle tänään ERI/2 ja Enya joitui pitämään kiinni kärjestä kaikin keinoin. Helpotus oli valtava, kun tuomari kätteli meidät parhaaksi nartuksi, kera RKF tittelin ja himoitun CACIB’n ❤ Ralph lopulta ROP, joten ei huono päivä!

Ennen kotiin lähtöä kerkesimme käydä ostoskeskuksessa ihmettelemässä kaikkea. Valikoimaa oli paljon, sitä tuntui olevan aivan hukassa sen kaiken tavaramäärän keskellä. Jotain pientä kotiin viemistä tarttui mukaan asti. Olin iki onnellinen kun kotimatka alkoi… Jälkikäteen ajateltuna erikoinen reissu poiki ihan hauskoja muistoja, mutta oli se aika rankkaakin! Tulli sessiot odottivat jälleen… Miljoonan passintarkastuksen ja odottamisen jälkeen pääsimme taxfree myymälään, sekä suomen tulliin. Venäjän tulli meni tilanteeseen nähden nopeasti ja Suomen päässä sitten odotimme koko rahan edestä. Suomen tulli oli nopea ja joustava, mutta kävi kaikki koirien sirut, sekä passit lävite. Mukana pussissa oli muutama Venäläisiltä kasvattajilta tuotu pentu ja kuinka ollakkaan yksi paperi näiltä puuttui!!!! Muuten pentujen asiat oli hoidettu esimerkillisesti, mutta jokin eviran valkoinen paperi puuttui ja tämän selvittäminen läänineläinlääkärin sekä tullin kanssa kesti yli 2h. Mieliala vaihteli väsymyksen ja epätoivon väliltä, kun mietin, koska pääsen kotiin! Onneksi mieheni Antti suostui hakemaan meidät Mikkelistä ja näin ollen olimme 2-3h aikaisemmin kotona. Kyllä kotona on kivaa olla! Tällä reissulle voi sitten muutaman vuoden päästä jo nauraa 😉

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 01/07/2014 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: