RSS

Päivittäiset arkistot: 08/05/2015

Mejän äärellä

Syksystä asti tätä on odotettu ja ”pelätty”, milloin pääsemme ensimmäisiin mejä-kokeisiin. On tullut kurssitettua itseämme jo kolmeenkin otteeseen ja teoreettisesti osa onkin ytimessä. Nyt se hetki oli käsillä… 

Koepaikan saimme Kuopioon Itä-Suomen Spanieliliiton iltakokeisiin (4 koiraa). Alunperin vain minulla oli paikka, mutta peruutusten vuoksi myös Heli sai paikan. Yhdessä olikin helppo lähteä ensimmäistä etappia yrittämään.

Keskiviikkona reippaana ja täynnä intoa menimme pääpaikalla klo 16:30, jossa alkuvalmistelut tehtiin (suunnat, kartat yms). Saimme ohjeita ja neuvoja kädestä pitäen, joista olen äärettömän kiitollinen. Tämä oli hyvä, opettavainen ja jännittävä aloitus. Ilta vierähti AVO jälkeä tehdessä, suunnistuspuoli ei tunnu enää vaikealta (mitä kuvittelin alunperin), askelien laskeminenkin sujui melko hyvin, mutta hieman piilomerkkien laitto mietitytti, että osaako sitä tehdä nyt oikein ja onhan jälki sääntöjen mukainen. Moni asia oli odotettua helpompaa, vaikka toki jokainen kerta on erilainen ja paljon on vielä oppimista. Olin kotona klo 00:00, eikä tarvinnut unta kolkutella.

Koepäivä kutkuttava, fiilis oli hyvä ja seesteinen. Pääpaikalla kerrattiin päivän tapahtumia ja odotettiin tuomaria. Lähtiessämme koepaikalle, alkoi tutisuttamaan… Mutta yritin tasata ajatuksia. Tuomarin puhuttelun jälkeen suoritettiin yhdessä ’ampuminen’, joka oli noin muuten tuttua taippari puolelta. 

Rakas mejä-päiväkirjani

Olin ensimmäisen jäljen opas, joten tuomari matkaan ja jäljen alulle. Maastosta johtuen kaadon vienti kesti sen jokusen hetken ja piti muistaa muutama näkyvä merkki ottaa pois kaadon tuntumasta. Jäljelle lähtö oli reipas ja heti meinasin kyntää maata. Maastot eivät olleet kovin helppoja, tiheää yms. joten tuomarin perässä pysyminen oli aika hankalaa ja välillä jäinkin taakse :/ ilmeisesti jotain risukossa juoksemista pitää ruveta harjottelemaan. Ensimmäisellä osuudella tuli kyy vastaan, joka onnistuttiin väistämään. Piilomerkit näin melko hyvin, kun opin pitämään niitä silmällä. Oppimiseta on vielä…

* Jäljen teossa huomioida enemmän maastoa vielä, mistä hyvä kulkea. 

* Pyykkipojat hyviä piilomerkkejä ja piilomerkit silmien tasolle. 

Ralphin osuus meni vauhdikkaasti, jopa saa harjoitella jarruttamista ja samalla työkin usein tarkentuu. Jäljellä tuli useita hyviä pätkiä, ensimmäinen makaus tarkasti. Toisen kulman kiersi takaa, jäi hetkeksi ihmettelemään ja otti suunnan hieman sivusta joten toinen makaus jäi harmittavasti vähän ohi. Lopun jäljesti hieman ilmavainua apuna käyttäen, suoraan kaadolle… Jee!

Estelle oli viimeinen koira… Melkein kuulin jo sen huokailevan autossa ’ihmettelemäänkö tänne on tultu’. Sää alkoi uhkaavasti pimentyä kun sadepilvi ja ukkosen uhka lähestyi. Sen ilme oli määrätietoinen, odottaen toimintaa. Ensimmäiselle osuudelle se lähti rauhallisesti, pientä siksakia ajoittain jäljen päällä ja suoraan makaukselle, jes! Toisella osuudella ukkonen jysähti kunnolla, jolloin Estelle pysähtyi… Mutta lähti heti jatkamaan eteenpäin. Toisella osuudella kaadetut puut ja risukot aiheuttivat täyden työn minulle. Sain olla hihnaa oikomassa ja se toki hieman häiritsi Estellen työtä, vaikka hyvin menikin. Toisen makauksen Estelle hieman kaarsi takaa, mutta sitten merkkasi ja jatkoi matkaa. Edelleen koko jäljen matkan teki tarkistuspistoja. Tapahtui myös eräs hauska kohta, kun eräs piilomerkki oli kannon luona melko alhaalla. Estelle huomasi punaisen merkin, nappasi suuhun, mutusteli ja sylkäsi pois… Matka jatkuu, vaikka hieman meinasi pokka pettää. Toisinaan piti omaa päätä kylmentää ja rauhoitella ’kyllä koira osaa, luota koiraan’. Mieleeni jäi palavasti muutaman kerran se voimakas tunne, kun hieman epäröin ja sitten huomaa, miten hienosti koira vie oikeaa reittiä edeten. Tulee se suuri luottamuksen tunne, kun koira osaa ja voi vain pitää liinasta kiinni, nauttien. Kaadolle tulo jännitti, tunteet olivat melko pinnassa ja luotin vain. Se helpotuksen määrä, kun Estelle saapui kaadolle ’täällä se on’… Pala kurkussa luvan saatuani kiiton Estelleä ja olin häkellyksestä soikeana. Tämän jälkeen alkoi pimentyä nopeasti ja palasimme pääpaikalle syömään. Tunne oli jännittävä ja olin niin täpinöissäni, etten tiennyt onko tämä todellista ollenkaan.

Ralph AVO 1, 46/50p. ja kokeen toiseksi paras. Estelle AVO 1, 48/50p. ja uskomatonta, mutta kokeen paras koira ❤ 

Tässä sitä ollaan, ensimmäinen etappi takana ja monia edessä. Tämä tulos lämmittää mieltä enemmän, kuin monet tittelit yhteensä 😉

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 08/05/2015 Kategoria/t: Ei kategoriaa

 

50. vuorokautta

Enyan tiineys on siirtynyt uusille kymmenille ja uusille senteille 😉 viikonloppuna tuleva mamma pääsi pesuille ja eroon ylimääräisistä karvoista.  Nyt on keponen olo, vaikka joskin veikeän näköinen lyhyessä turkissa. Ruoka on maistunut hyvin, annoksia on lisätty ja kertamäärää pienennetty. 

Enya 50 vrk 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 08/05/2015 Kategoria/t: Ei kategoriaa